Tridentiininen messu

Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tridentiininen tai gregoriaaninen messu (lat. Missa Tridentina) on roomalaisen riituksen messun muoto, jonka Paavi Pius V kodifioi Trenton konsiilin yhteydessä. Tämän messun huomattavin erikoisuus on sen viettäminen pääasiallisesti latinaksi, mutta tarvittaessa evankeliumi ja muut lukukappaleet luetaan ja oleelliset rukoukset rukoillaan myös kansankielellä. Messua viettävä pappi on suurimman osan ajasta kääntyneenä seurakunnan kanssa kohti liturgista itää (Lat. Ad orientem tai Ad Deum, kohti Jumalaa), lisäksi hän lukee huomattavan osan messun rukouksista hiljaa, vain Jumalalle. Sekä papin asento että rukousten hiljaisuus kuvastaa sitä, että messu mielletään ensi sijassa uhritoimitukseksi Jumalalle, ei seurakunnan juhlaksi.

Tridentiinistä messua kutsutaan sen kielen mukaan myös latinankieliseksi tai latinalaiseksi messuksi. Tämä on kuitenkin epätarkka nimitys, koska myös uudempaa, vuonna 1970 julkaistua messua voidaan viettää kokonaan tai osittain latinaksi. Itse asiassa kyseinen messukaava julkaistiin sen normatiivisessa muodossa latinaksi, ja kansankieliset messukaavat ovat käännöksiä latinasta. Nimitys on epätarkka sikälikin, että tridentiinistä messua vietettiin nykyisen Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan alueella kirkkoslaaviksi.

Tridentiininen messu on saanut nimensä Tridentin eli Trenton kirkolliskokouksesta vuosina 1545–1563. Kirkolliskokous antoi paavin ja kuurian tehtäväksi kirkossa käytettävien messujen yhtenäistämisen ja niiden saattamisen myös opillisesti kirkolliskokouksen päätöksen mukaisiksi. Tämän päätöksen mukaisesti paavi Pius V julkaisi vuonna 1570 latinankielisen messukirjan, Missale Romanumin, ja määräsi sen otettavaksi käyttöön koko katolisen kirkon alueella. Poikkeuksen muodostivat ne hiippakunnat ja sääntökunnat, joiden oman jumalanpalvelusjärjestyksen paavi oli vahvistanut ennen vuotta 1370. Suurin osa näistä siirtyi viettämään yhtenäistä, Missale Romanumin mukaista messua. Poikkeuksiksi jäivät kuitenkin ambrosiaaninen messu, jota vietetään Milanon arkkihiippakunnassa, Italiassa, sekä mozarabialainen messu, jota vietetään Toledossa ja Salamancassa Espanjassa.

Missale Romanumia uudistettiin useaan otteeseen, viimeisin uudistettu versio on vuodelta 1962. Sen julkaisi paavi Johannes XXIII. Hänen aloitteestaan kokoon kutsuttu Vatikaanin II kirkolliskokous kuitenkin määritteli kirkon liturgian osittain uudelleen. Se korosti messun asemaan "Jumalan kansan yhteisenä juhlana" ja toivoi seurakuntalaisten aktiivisen osuuden lisäämistä. Messuun haluttiin myös mukaan kansankielisiä elementtejä. Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti paavi Paavali VI julkaisi uuden messukirjan vuonna 1970.

Katoliseen kirkkoon jäi kuitenkin monia, jotka pitivät "vanhaa" messua parempana, hengellisempänä ja puhuttelevampana. Heidän toivomuksestaan tridentiinistä liturgiaa saatiin viettää, mikäli hiippakunnan piispa sen salli. 7. heinäkuuta 2007 paavi Benedictus XVI antoi motu proprion Summorum Pontificum, jossa hän vahvisti tridentiinisen messun asemaa. Hän vahvisti messukaavan aseman erityismessuna, ja totesi sen ja uuden kansankielisen messukaavan "saman roomalaisen riitin kahdeksi eri ilmenemismuodoksi". Hän myös korosti, ettei tridentiinisen messun viettoa ollut kirkossa koskaan kielletty. Hän ilmoitti myös, että sitä tulee viettää, mikäli seurakuntalaiset sitä pyytävät ja pappi suostuu. Tridentiininen messu ei kuitenkaan saa syrjäyttää uudistetun messun asemaa seurakunnan päämessuna.

Useimmissa maissa tridentiininen messu vietettiin latinaksi vuosien 1570 ja 1970 välisenä aikana (vaikka messukaava sisälsikin kreikkalaisia ja heprealaisia sanoja). Huomattavimmat poikkeukset tähän olivat Dalmatia ja Istria, joissa katolista messua vietettiin roomalaisen messun kaavalla, mutta kirkkoslaaviksi.